Michelangelo Antonioni oli italialaisen elokuvan todellinen mestari

November 5, 2017

Elokuvaohjaaja Michelangelo Antonioni lukeutuu italiaisin elokuvan viimeisiin suuriin mestareihin ja yksi maailman tunnetuimmista elokuvaohjaajista. Antonioni tuli kansainvälisesti tunnetuksi 1960-luvulla ja voitti urallaan lukuisia palkintoja, viimeisimpinä elämäntyöstä myönnetty Oscar-palkinto vuonna 1995 ja Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 1997 Kultainen leijona, samoin elämäntyöpalkintona.

Oman tyylin ja teemojen löytyminen

Antonionin ominta tyylisuuntaa edusti neorealismi, jota hän kuitenkin kehitti omaan suuntaansa. Erityisen hyvin hänen tyyliään katsotaan edustavan hänen trilogiansa, Seikkailu (1960), (1961) ja Auringonpimennys (1962). Kaikissa kolmessa esiintyy myös Antonionin puoliso ja pitkäaikainen muusa Monica Vitti. Lisäksi näitä kolmea elokuvaa yhdistävät niiden tyyli, yhteiskunnallinen asetelma, teema, juoni ja Vittin esittämä päähenkilö. Trilogia nosti Antonionin mainetta arvostettuna ja suosittuna elokuvaohjaajana ympäri maailmaa.

Antonionin elokuvien teemoina olivat usein onnettomat ja tuomitut ihmissuhteet, vieraantuminen elämästä ja elämän merkityksen etsiminen. Elokuvat ovat lähes täydellinen vastakohta Hollywood-tuotannoille, sillä Antonionin elokuvissa kokeiltiin paitsi tyylillä, myös perinteisin elokuvan muodolla ja kerronnalla. Juonen kuljettamisen sijasta Antonioni oli kiinnostuneempi kuvaamaan ihmisten ajatuksia ja tuntemuksia.

Antonionin elokuvissa tunnistettavia yhtenäisiä piirteitä

Hän aloitti uransa dokumentaristina ja elokuvakriitikkona, tehden myös käsikirjoituksia. Antonionin uraan mahtuu kymmeniä elokuvia, lyhytelokuvia ja dokumentteja. Hän sai elokuvistaan useita palkintoja ja ehkäpä arvokkaimpana palkintoa elämäntyöstä myönnetyn Oscar-palkinnon vuonna 1995. Antonion elokuvien tyyli on hidas ja ne sisältävät pitkiä yksittäisiä ottoja. Asiat tapahtuvat pienieleisesti, eikä elokuvissa ole kovinkaan paljon puhuttua dialogia.

Antonionin elokuvissa tunnistettavia yhtenäisiä piirteitä

Antonioni kehitti uransa alusta asti omanlaistaan ilmaisua ja tuntuu löytäneen sen vuonna 1957 ilmestyneen Huuto-elokuvan kohdalla. Kokeilut eri muodoilla tyyleillä sekä vieraantumisteeman vahvistaminen jatkuivat seuraavissa elokuvissa, eli kuuluisassa trilogiassa. Kaikki kolme elokuvaa käsittelevät samaa teemaa, eli miehen ja naisen epäonnistuneita pyrkimyksiä ymmärtää toisiaan.

Kohti Hollywoodia ja kohtalokas floppi

Erityisesti 1960-luvun puolivälissä Antonioni oli paitsi kuuluisa, myös erittäin ristiriitainen ohjaaja. Tästä huolimatta Antonionin elokuvat valittiin säännöllisesti esitettäviksi maailman arvostetuimmilla elokuvafestivaaleilla ja myös Hollywood kiinnostui ohjaajasta.

Kohti Hollywoodia ja kohtalokas floppi

Italialaisohjaajan menestynein elokuva oli Blow Up – erään suudelman jälkeen, joka oli samalla Antonionin ensimmäinen Hollywoodissa toteutettu ohjaus. Kyseessä oli satiirinen kuvaus Lontoosta. Elokuvana tämä oli perinteisempi ja eteni nopeammin kuin Antonionin aikaisemmat elokuvat ja toi hänelle urallaan myös taloudellista menestystä. Elokuva toimi innoittajana myös ns. ”uuden Hollywoodin” -tyylisuuntaan. Tämän jälkeen Antonioni ohjasi ensimmäisen elokuvansa Yhdysvalloissa, mutta elokuva Zabriskie Point ei menestynyt ja melkein lopetti Antonionin uran.

Vielä kerran huipulle

Antonioni onnistui kuitenkin palauttamaan maineensa elokuvaohjaajana ja toipumaan Zabriskie Pointin flopista, ohjatessaan vuonna 1975 fiktioelokuvan nimeltään Ammatti: reportteri. Elokuvan pääosaa näytteli Jack Nicholson ja se käsitteli Antonionille tutuksi tulleita teemoja, vierautta ja identiteettikriisiä. Elokuva oli menestys ja kriitikot kehuivat sitä vuosikymmenen parhaaksi elokuvaksi.

Vielä kerran huipulle

Tämän jälkeen Antonioni palasi dokumenttielokuvan pariin ja keskittyi samalla muihin intohimoihinsa: lukemiseen, kirjoittamiseen ja maalaamiseen. Elokuvaprojektit jäivät usein kesken rahojen loputtua, mutta samalla Antonioni julkaisi novellikokoelman ja sai maalauksiaan esille venetsialaiseen galleriaan. Tämän jälkeen elokuvaprojekteja oli enää harvakseltaan. Antonioni ohjasi yhden musiikkivideon vuonna 1984 ja palasi fiktioelokuvan pariin vasta vuonna 1995, jolloin hän suostui italialaisten tuottajien houkuttelemana ohjaamaan elokuvan Pilvien takana. Elokuvanteon aikaan ohjaajamestari alkoi kuitenkin olla jo iäkäs ja hänen tuekseen palkattiin saksalainen elokuvaohjaaja Wim Wenders.  Antonionin viimeiseksi työksi jäi osio, jonka hän ohjasi elokuvaan Eros (2004), yhdessä Steven Soderberghin ja Wong Kar-wain kanssa. Antonioni kuoli kotonaan Roomassa kunnioitettavassa 94-vuoden iässä.

Comments are closed.

Produs.fi © 2017